sunnuntai 22. tammikuuta 2017

RISUHOMMISSA

Kesäkuvia tulee pengottua alvariinsa, juuri nyt ei huvita kuvata mitään. Olen muutamana päivänä verrytellyt itseäni pihamaalla ja tuloksena on mainio keko itsetehtyä haketta. Tänään perkasin vadelmatarhan ja toissa päivänä kaadoin kituliaan syreeniaidanteen uusien suunnitelmien tieltä. Samalla innolla poistin vanhimpia tornionlaaksonruusun oksia vaikka ajattelin etten vielä uskalla tehdä pensaiden harvennusleikkauksia.  'Tornedal' on tehnyt kiitettävästi juurivesoja, joten tuskin on moksiskaan muutaman vanhan oksan poistosta keskellä talvea ja onhan tornionlaaksonruusu muutenkin melkoinen sissi. Mutta siis haketta syntyi pensaiden alle laitettavaksi, keittiöjätekompostin kuivikkeeksi ja tulevan kuusiaidan katteeksi. Mieli virkistyy mukavasti pihalla puuhastelessa, miten tuon tunteen olikin jo ehtinyt unohtaa. Seuraavaksi aion silputa talventörröttäjät perennapenkkeihin. Sitten voipi olla, että peukaloitaan joutuu tovin pyörittelemään. 

tiistai 17. tammikuuta 2017

KÄPYPALMU JA ENSIMMÄISTEN KEVÄTTÖIDEN ODOTUSTA

Käpypalmu Cycas revoluta pyöri mielessäni jo viime keväänä. Eilen sen vihdoin hankin ja istutin aavistuksen suurempaan ruukkuun. Tämä jurakauden ihme on hidaskasvuinen ja viihtyy valoisalla ja lämpimällä kasvupaikalla. Multa saa kuivahtaa kasteluiden välillä ja sumuttelu on suotavaa. Vuoden alku on huonekasvien kulta-aikaa, eilenkin olisin voinut ostella vaikka mitä. Elävä vihreys on niin toiveikasta ja innostavaa. Torstain sääennuste on kyllä sekin toiveikas ja innostava, meillä päin näyttäisi olevan viisi lämpöastetta ja ainakin osin aurinkoista. Minulla onkin suunnitelmat tuolle päivälle valmiina, aion leikata alas kituliaan syreeniaidanteen ja hakettaa oksat. Tilalle on tulossa matalana pidettävä kuusiaita, koska ojanreunalla mellastavat myyrät näyttävät syövän syreenien juuret. Muuten en vielä uskalla sekatöörien kanssa huhkia, pakkasia  taatusti riittää. Maaliskuun puolella sitten uudistan tornionlaaksonruusut ja norjanangervot leikkaamalla ne kokonaan alas, sen verran risuuntuneita ovat. Mutta pianhan tuokin aika koittaa, parhaimpina keväinä maaliskuussa on jo voinut tehdä monenlaista muutakin...

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

PUUTARHAN HUONEISSA

Unelmapuutarhani jakautuu 'huoneisiin', jotka yhdistyvät toinen toisiinsa soljuen kuin valssi. Istutusalueet rajautuvat aina johonkin ja noudattavat kaarevia muotoja. Kulkuväylät ovat luontevia ja puutarhassa on useita paikkoja, jotka kutsuvat pysähtymään. Jollain tavalla näky on ohjannut puurtamista ja ainakin kaarevia muotoja ja levähdyspaikkoja puutarhastamme löytyy. 
Huoneetkin periaatteessa ovat olemassa. Metsäpuutarha tuntuu ehkä eniten huonemaiselta ja rajatulta tilalta. Tosin vieläkin naurattaa eräs toimittaja, joka tarpoi läpi metsäpuutarhan ja kysyi sitten, missä se mahtaa sijaita. Noh, hän ei ollutkaan puutarhatoimittaja ja metsäpuutarha taisi olla aika tuoreessa vaiheessa vielä silloin. 
 Huonemaisuuden tuntu vaatii ympärilleen seinämiä, latvuksia ja struktuuria. Tonttimme oli alkuun metsikköön rajautuva pala peltoa. Puutarhan luomisen alkuvuosina metsäistä osuutta oli karsittava ja peltomaista osuutta muokattava istutuksin tuulta ja naapureiden katseita vastaan. Vastavalmistunut talo ja ulkorakennus loivat raaminsa ja yhdessä vanhojen säästettyjen puiden sekä suurten kivien kanssa ne loivat seinämiä ja struktuuria, jakoivat tilaa luonnostaan. 
 Kaikki muu olikin sitten pelkkää tyhjää tilaa täytettäväksi. Pitkän ja kapean tonttimme aurinkoinen takaosa muodostui varsinaiseksi puutarhaksi ja sinne halusin ehdottomasti englantilaisen perennapuutarhan henkeä. Kaikki kuvat tässä ovat kyseiseltä alueelta viime kesänä otettuja. Istutusalueet kiertävät kehämäisesti tontin reunoja ja keskelle jää pyöreähkö ja melko laaja nurmialue. Tällaisena suurin piirtein näinkin tämän alueen jo suunnitteluvaiheessa ja näissä rajatuissa kuvissa tunnelma on kohdillaan niin muotojen, kasvien kuin niiden värimaailmankin suhteen. Läpi kasvukauden pastellisena loistavaa kukintaa, sitä hain.
 Todellisuudessa perennaistutukset hakevat edelleen itseään ja ongelmana on kesän loppua kohti hiipuva kukinta ja ränsistyminen. Miten vaikeaa onkaan luoda keväästä syksyyn kauniina kukkiva alue. Keskikesä on uhkea ja ihanan värinen tässä osassa puutarhaa, sitten tulee, jos ei nyt ihan stoppi niin ainakin melkoinen taantuma. Yksi asia jossa en saisi luistaa on ränsistyneiden perennojen tai ainakin kukintojen leikkaus. Loistokurjenpolvet retkottavat pitkin poikin, samoin jättipoimulehdet, joiden heleän kellanvihreät kukinnot ovat kaiken lisäksi muuttuneet likaisen värisiksi. Etelänruusuruohot kaatuilevat niin ikään ja jaloritarinkannukset kellastuvat pystyyn. Sekatöörejä pitäisi louskuttaa ahkerasti ja samalla voisi tarkastella, löytyykö aukkopaikkoja loppukesästä kukkiville perennoille ja pikkupensaille.
Ehkä otan tulevana kesänä paremmin opikseni tästä, nyt kun tuli asiaa oikein pohdittua. Lisäksi näitä kuvia katsellessani kirkastui ajatus korostaa entisestään puutarhan eri aluieden erilaisia tunnelmia kasvivalinnoilla ja tyylittelyllä. Pastelliset sävyt ja runsas kukinta ilmentävät tätä 'huonetta', pitäydyn siis niissä. Tunnelma saa on hieman villi ja rönsyilevä ja perennat huojua korkeinakin. En lähde sivuraiteille vaikka talvisin kaipaan tänne taakse vihreää havujen muodossa. Tosin ojanpientareella kituliaasti kasvava ja myyrien vaivaama syreeniaidanne todennäköisesti vaihtuu leikkattuun matalaan kuusiaitaan. Joskus olin jo melkein istuttamassa kartiotuijiakin 'englantilaiseen' perenapuutarhaani, onneksi järkiinnyin. Joku joskus kommentoi, että taidan pitää tuijista, niitä kun kasvaa useammassa kolmen ryppäässä etupihallamme. No en kyllä mitenkään erityisesti pidä, jos en inhoakaan. Mielestäni ne vain sopivat varjoisalle puolelle pihaa ja luovat sisääntuloon ryhtiä ja särmikkyyttä. Metsäpuutarhaankaan ne eivät muovimaisen olomuotonsa vuoksi mielestäni sovi, siellä pikkuhavuina kasvavat kartivalkokuuset. 
Kukkivia puita olen lisäillyt vähitellen ympäri puutarhaa. Ne taas jotenkin sopivat tunnelmaan kuin tunnelmaan ja jollain tavalla sitovat puutarhan eri osia yhteen. Syksyllä ostin pilkkahintaan vielä rautatienomenapuun, joka talvehtii kasvimaalla valeistutuksessa. Ajatuksenani on rikkoa pyöreä nurmialue tapani vastaisesti saarimaisella istutusalueella ja istuttaa puu sinne. Suurehko pyöreä nurmialue on alkanut tuntua liian laajalta, toivoisin tällekin alueelle intiimimpää huonemaisuutta. Saaren aluskasvillisuus on vielä itsellenikin arvoitus, kuten myös muoto ja tarkka sijaintikin. Ehkä kaivan saaren kuitenkin paikkaan, jossa se on tulevaisuudessa liitettävissä suureen haaveeseeni lasikuistiin ja sen reunalle tulevaan terassiin...

torstai 12. tammikuuta 2017

VANHOJEN KUVIEN KIERRÄTYSTÄ

Pieniä piristyksiä vanhoista kuvista... ulkona tuuli ulvoo, pakkasta tasan yksi aste, lumet poissa. Juuri nyt minun pitäisi tehdä tässä koneella jotain vallan muuta, muka hyödyllisempää. Huvitus pitää vain kaivella esiin, odottamalla se ei tule, Mutta valoisammat ja kukkeammat ajat ovat tulossa, tehdään siis nyt hyvillä mielin pois tylsiä hommia. Minulla ei siis ollut nyt yhtään mitään kerrottavaa, kunhan huvitin itseäni tekemällä taas yhden kollaasin. Näitä saattaa nyt tulla tiuhaan ennen kuin pääsen taas kuvaamaan uutta. Vanhojen kuvien kierrätystä siis.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

CLEMATIS LOVE

Nyt lumoudutaan kärhöistä! Kruunu Vuokko kokosi juuri aivan mahtavan tietopaketin kärhöjen kasvatuksesta ja hänen kuvansa puhuvat puolestaan. Pieni paneutuminen näiden neitojen sielunmaisemaan siis ehdottomasti kannattaa. Käykää katsomassa täältä, aivan uskomatonta kukintaa. Minullakin kärhöjä kasvaa, mutta ei todellakaan noin runsaana. Tulevana kasvukautena aion ottaa ohjeista opikseni ja käyttää hieman aikaa ja viitseliäisyyttä luodakseni myös omille kärhöilleni hieman paremmat olosuhteet. Puutarhan alkuvuosina hankin ainoastaan varmoja alpina -suvun kärhöjä. Muutaman jalokärhökokeilun ja -menetyksen jälkeen siirryin viticella -sukuun, joista voin kertoa pelkästään hyviä kokemuksia. Ainoastaan perusmuoto Clematis viticella hävisi erään syksyiden siirron seurauksena. Suurikukkaisia jalo- ja loistokärhöjä olen hankkinut uudelleen muutaman ja olenkin saanut ne menestymään yli talvien. Kasvu ei tosin ole vielä kovin runsasta, mutta kukkineet ovat joka vuosi. Eniten olen viehtynyt pienikukkaisiin muotoihin, joista ylivoimainen suosikkini on Clematis tangutica 'My Angel'. Se kukkii myöhälle syksyyn ja tekee ihastuvan sävyisiä kukkia. Myös kruunukärhöt eli Clematis macropetalat ovat mieleeni. Myös perennamainen integrifolia on ihana, se näkyy tuossa alhaalla vasemmalla. Viime kesänä istutin Clematis x diversifolia 'Arabellan', toivon kovasti että se talvehtii, kukissa on myös erityistä viehättävyyttä. Viime talvi vei ainoastaan Clematis x fargesioides 'Summer Snown' mennessään, vaikka sitä pidetään ilmeisesti kovinkin kestävänä. Yllä näkyy osa kärhöistäni, huomasin etten ole edes kuvannut kaikkia. Olen ollut aika varoivainen näiden hankinnassa, nyt tuntuu että haluan lisää ja lisää erilaisia. Kärhöjähän voi istuttaa melkein mihin vain, haaveissani näen niiden köynnöstävän valtoimenaan ja vapaasti ruusupensaiden lomassa, täytyy siis kääntää katseet sinne suuntaan...

maanantai 9. tammikuuta 2017

KASVIHUONEEN ONNI JA IHANUUS

Kasvihuone taitaa olla jokaisen kotipuutarhurin haave. Minäkin aloin haaveilla omasta heti pian oman puutarhani myötä. Alkuun unelmissa siinsi tietenkin romattinen lasihuone vanhoista ikkunoista itse rakennettuna. Jonkin aikaa minä niitä ikkunoita metsästinkin, laihoin tuloksin.
 Haave eli mutta alkoi saada järkisyihin vetoavia sävyjä. Olisiko sittenkin visaampaa panostaa valmiskasvihuoneeseen ja toimisiko alumiinirunko pitkäikäisempänä ja melko huoltovapaana kumppanina? Lopulta asia ratkesi kuin itsestään silmiini osuneen huipputarjouksen myötä. Alumiinirunkoinen ja ehdottomasti laseilla varustettu, kymmenen neliötä, mukavan jyrkkä kattokaltevuus... saisinkohan tuosta pienellä twistillä omannäköisen ja edes hieman viktoriaanisuutta etäisesti henkivän kasvihuoneen itselleni? 
Kyllä vain. Kuusi vuotta sitten tein kaupat ja suunnittelu saattoi alkaa. Kuten hassusti tapana on, asiat alkavat luistaa kuin itsestään kun ne vain lähtevät liikkeelle. Pian tein kauppoja vanhoista purkutiilistäkin ja loppu olikin sillä selvä. Kaivuuta, tiilien puhdistusta, kokolailla millin tarkkaa mittailua, anturan valua, sokkelin muurausta, tiililattian latomista, rungon kasaamista ja lopuksi lasien asennus. Jossain vaiheessa sitä ennen tosin ehdin jo kantaa osan roskalava-aarteistani sisään ansariin; siinä oli isännällä ihmettelemistä.
 Olen ollut siitä lähtien kovin onnellinen kasvihuoneen omistaja. Eihän tämä nyt mikään kasvihuoneiden Rolls Royce ole, mutta iloa tästä on saanut koko perhe kissoineen päivineen. Ja ehjänäkin tämä on pysynyt, kestänyt talvet ja Pohjanmaan lakeuksien tuulet. Muutamia laseja on toki jouduttu vaihtamaan jalkapallopelien jälkeen tai keväthuuruissa olevan pääpuutarhurin siirtäessä kohmeisia multasäkkejä sulamaan lasihuoneen lämpöön hieman liian kovalla vauhdilla. Talvet kasvihuone uinuu ja toimii kaiken maailman puutarharojun säilytyspisteenä (kunnes seuraava haave omasta pikkuisesta puutarhavajasta toteutuu), mutta kevään tullen se herää eloon. Joka kevät kylvän lämpölavan lasien alle erän retiisejä, jotka valmistuvat sopivasti ennen tomaatintaimien siirtoa jatkamaan samoissa mullissa (meniköhän tuo nyt ihan oikein?). Esikasvatuksetkin siirtyvät säiden sallittua pois olohuoneen nurkista valoon ja lämpöön. Hetekan herruudesta kinastellaan ja töiden jälkeen teet juodaan kohtapuolin sortuvassa korituolissa samalla puutarhan kevään etenemistä onnellisena huokaillen. Kesän jatkuessa viidakkotunnelma kasvihuoneessa lisääntyy, mutta rennot hetket jatkuvat. Satoa alkavat tuottamaan niin tomaatit kuin kurkut, ihanat yrtit sekä tuliset chilit ylpeyttäni Zilga-viiniköynnöstä unohtamatta. Jos jotain kurjaa, on se syksyn viimeinen siivous ja multien pois lapioiminen lämpölavasta ja puusoikoista. Mutta kun se on tehty, laitetaan ovi kiinni ja seuraavan kerran juhlat ovat taas pystyssä kun kaivan keväällä esiin painepesurin ja muut pesuvälineet ja kaikki alkaa taas alusta.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

METSÄPUUTARHAN HENKEÄ

Ah kun kevät näyttää erityisen ihanalta kollaasiksi koottuna. Juuri nyt haaveilen metsäpuutarhan heräämisestä, kotkansiipien vihreistä lehtikierteistä ja kevätkukkien valkoisen ja keltaisen sävyistä. Nämä Tulipa miscellaneous turkestanicat ovat kauniita ja kiitollisia, aistikkaitakin ja sopivat täydellisesti metsäpuutarhan henkeen.
Edit... olen täysin koukuttunut nyt näiden kolaasien tekoon, tässä vielä toinen aiheesta metsäpuutarha!

lauantai 7. tammikuuta 2017

TILINPÄÄTÖSTÄ

Anu haastoi minut puutarhurin Tilinpäätös -haasteeseen, kiitos tästä kovasti. Tulin pohtineeksi samoja asioita osin jo tuossa taannoin toisen haasteen yhteydessä, mutta yritän miettiä vastauksia hieman eri näkökulmista ja koota tähän vielä jotain uutta. Kuvat eivät välttämättä liity suoraan vastauksiini, yritin vain poimia ennen julkaisemattomia otoksia.

 Mitä unelmia toteutit vuonna 2016?
Avasin puutarhani kesäkuun lopussa paikallisten maatalousnaisten pyynnöstä. Päivä oli oikein ihana ja onnistunut, iloisia vierailijoita ja hyvänmielen kohtaamisia riitti pitkin päivää. Kasveja tulin hankkineeksi vähän, mutta haaveista toteutuivat ainakin tarhamagnolia 'Leonard Messel', ranskanruusu 'Tuscany Superb', valkoinen varjolilja ja tiukukärhö 'Arabella'. Joka vuosi olemme mieheni kanssa yhteistuumin tehneet jotain uusia rakenteita puutarhaan, tänä vuonna toteutuneita olivat puuvaja, aamupalapation ruokailuryhmä sekä pyykkiteline. Ja niin, toteutin yrttitarhan kasvihuoneen kylkeen muuraamaani tiililavaan.
Mitä opit?
Kulunut puutarhavuosi oli ehkä innottomampi kuin moni aikaisempi, silti vietin puutarhassa paljon ihania hetkiä. Vuodet ovat erilaisia johtuen eri tekijöiden summista ja ehkä opin taas hieman paremmin sietämään ja hyväksymään ajoittaiset rajoitteet suhteessa puutarhanhoitoon. Taas on uuden kevään odotus alkanut ja uudet mahdollisuudet ja hetket ovat edessäpäin, se on ehkä puutarhurin ihanin tieto.

Mitä murehdit?
Minä olen yleisellä tasolla murehtimisen maailmanmestari, mutta puutarhassa murheet eivät koskaan asetu samoihin mittakaavoihin kuin elämässä yleensä. Eniten taisin käyttää aikaa murehtimalla, kuinkas muuten kuin niitä tekemättömiä puutarhatöitä. Se on vitsaus jota en tahtoisi ollenkaan myöntää, mutta valitettavasti joudun sen tekemään.
Mistä nautit?
Istuttamisesta, runsaasta puutarhan marjasadosta, kasvihuoneessa vietetyistä hetkistä huonommillakin säillä ja lempeistä pausseista puutarhatöiden lomassa.

Mitä haaveita on mielessäsi vuodelle 2017?
Suurin haaveeni on kokea ennen kaikkea nautintoa puutarhassa vietetyistä hetkistä ilman tekemisen pakkoa. Toivon olevani rohkea toteuttamaan puutarhassa tarpeen tullen uusia muutoksia niin, etten antaisi aikaisempien ratkaisujeni liikaa vaikuttaa. Tänä vuonna toivon olevani aktiivisempi lähtemään mukaan puutarhatapaamisiin ja lisäksi haaveissa siintää yksi ihana matka, johon olisi suunnitelmissa liittää useita upeita puutarhakohteita... siitä en uskalla kuitenkaan vielä lausua ääneen enempää näin julkisesti, katsotaan sitten tuonnempana kun selviää, onnistuuko suunnitelma. Ja niin, haaveilen kuvaavani puutarhassa tänä vuonna paljon enemmän kuin aikoihin, tosin ehkä tarvitsisin sen uuden kameran...