lauantai 3. syyskuuta 2016

VERKKAISIA SYYSSIIVOJA

 Clematis 'Mrs. Cholmondeley' on jatkanut kukintaansa heinäkuusta tähän saakka; kukissa on ihanan hempeä sinisävy. Puutarhan yleisilmettä kuvaa tällä hetkellä vallattomuus ja sekasotku, mutta kun muistaa tarkastella näkemäänsä lempein silmin, löytyy vielä paljon kaunista. Illansuussa paistoi aurinko ja taivaalta suihkusi hienon hienoa sadetta. Näkymä oli satumainen. 
 Puutarhan ja huushollin syyssiivoukset etenevät omalla verkkaisella tahdillaan. Tänään oli vuorossa ikkunoiden pesu talon ulkopuolelta. Kasvihuoneessa olen ehtinyt karsia pahimmat sotkut, huomenna siistin loput ja järjestän ansarin syyspäiviä ilahduttamaan.
 Pahoittelen edelleen hitaanlaisesti päivittyvää blogiani ja kommentoinnin laahaavuutta. Kiire ja pakko vain eivät enää kuulu 'hyveisiini', toivon mukaan olen matkalla oikeaan suuntaan niitä vältellesäni. Viikolla sähköpostiini kolahti vahvasti sydämeen käyvä lukijapalaute, joka kuitenkin valoi uskoa turinointini jatkumolle. 
Kaunista viikonloppua jokaiselle, minä siirryn ulos pimeän illan ja lämpöisen paljun syleilyyn (pytty ei ole mikään puutarhan kaunistus, mutta mieli ja ruumis siellä lepää)!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

KESKENERÄISTÄ

Blogini näyttää häilyvän olemassaolonsa rajamailla, kovin on ollut hiljaista. Joku aika sitten sidoin 70-vuotiskimpun Pirkan neilikoista sekä puutarhasta löytyneistä sinipiikkiputkista, komeamaksaruohosta, alppikärhön versoista ja vuorenkilven lehdistä. Puutarha lepää ja odottaa syksyä saapuvaksi, olen siis ottanut kovin löysin rantein puutarhuroinnin tänä kesänä. Tänään vähän aloin siistiä paikkoja ja keräsin kottikärryyn rupsahtaneet kesäkukat, Paljon olisi tehtävää mutta kuten työhönpaluukin on osoittanut, tämä maailma ei tule koskaan valmiiksi vaikka kuinka ponnistelisi. On siis ihan ok säilyttää tietynlainen väljyys ja vapaus, tila hengittää. Ne kottikärrytkin jäivät puolitiehen matkalla kohti kompostia, eiköhän niiden matka jossain vaiheessa jatku perille asti!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

PUUTARHAA PITKIN POIKIN

 Leppoisat päivät ovat kuluneet lähes yksinomaan puutarhassa. Tahti on verkkainen ja aamut pitkiä ja laiskoja kuten lomalla pitääkin. Kesä vain etenee turhan nopeasti, aina joku on päättämässä kukintaa ja toiset aloittamassa. Ihana ihana metsäpuutarhan perennapari on tämä tummakurjenpolvi sekä valkoinen särkynytsydän, nämäkin ovat enää lähes muisto vain.
 Keväällä retusoimani kovapuukalusteet ovat kotiutuneet liuskekivillä katettuun kuusenalusympyrään ja kuusten väliin viritetty raudoitusverkko odottaa juurelleen joko siperian- tai alppikärhöä tuomaan suojaa naapurin suuntaan.
 Hellan päällä on uusi asetelma. Jeesus-patsas oli peittynyt edellisessä paikassaan pihlajan juurivesoihin, joten siirsin siirsin sen näkyvämmälle paikalle. Uskonnolliset aiheet puutarhapatsaissa kiehtovat ja onhan puutarha kuin temppeli, jossa ruumis, henki ja sielu lepäävät.
Työkalut eivät nykyään ole enää niin usein hukassa, kun niillä on kiva paikka mihin viedä ne työskentelyn jälkeen. Tänään olen kuljettanut mukana koria, jossa tarpeelliset pienemmät työkalut kulkevat paikasta toiseen. Sellainen kaunis pyörillä varustettu korivaunu olisi ihana, olen niitä jossain englantilaisessa puutarhalehdessä nähnyt. Siellä kulkisivat vähän isommatkin vehkeet.
Tänä vuonna köyhän kartanon pylväissä (kuten nämä joskus nimesin) kohoavat vihreät Cordylinet ja olen niihin aivan ihastunut. Kuvassa ikkunalla olevat orvokit rehottattavat ja eilen oli pakko tarttua saksiin.
Nyt täytyy vain odotella että alkavat versoa uudelleen. Leikatut kukinnot näyttivät hurjan kauniilta korissa ja näillä olisi täyttänyt kaikki maljakot sisällä. Puutarhan imu oli kuitenkin niin vahva etteivät leikkokimput käyneet siinä vaiheessa mielessäkään, nyt kyllä vähän harmittaa.

torstai 30. kesäkuuta 2016

KESÄAAMU VEI TAIMISTOLLE

 Täällä lomalainen on konttinut koko illan perennapenkeissä ja riipinyt rikkaruohoja sekä ihmetellyt keitä muutamat joskus istutetut ja muiden varjoon jääneet kasvit mahtavat olla. Välillä olen istunut ruohikolla ja vain katsellut ympärilleni. Aina joku kohta on puhkeamassa loistoonsa, tänään se oli kasvihuoneen sivusta kulkeva polku ja sitä reunustavat mirrinmintut sekä pioniunikot, jotka alkavat aukeamaan.
Aamu taas alkoi pyöräretkellä taimistolle, ihan hetken mielijohteesta. Matkaa kertyi edestakaisin parikymmenetä kilometriä, mutta mikäs mukavassa puolipilvisessä ja lähes tuulettomassa säässä oli polkiessa. Minun etukoriini päätyi rantakukkaa sekä valkoista rantatädykettä ja isännän sivulaukkuun sullottiin ihana Rosa Gallica 'Tuscany Superb'.

Paikalliset maa- ja kotitalousnaiset järjestävät kotikunnassamme ensimmäistä kertaa Avoimet pihat -kierroksen ja pyysivät minua mukaan yhden aamupäivän mittaisella varoitusajalla. Kiersin puutarhassa tovin teekuppi kädessä ja mittailin fiiliksiäni. Ajatus tuntuikin mukavalta joten vastasin kyllä. Päivä on jo reilun viikon kuluttua eli voin ainakin olla varma, että puutarhassa riittää kukintaa eikä yleisilme ole vielä väsähtänyt. Minäkin olen päässyt puutarhaelämän makuun joten antaa mennä! Valtakunnallisen Avointen puutarhojen päivä elokuun alussa arvelutti ajankohtansa vuoksi, jotenkin itsestäni tuntuu mukavammalta toivottaa vierailijat puutarhaan silloin kun itsekin nautin siitä kaikkein eniten. Eli tervetuloa sunnuntaina 10.7. klo 12-15 välisenä aikana. Sivupalkin logo vie Avoimet puutarhat -sivuille, sieltä löytyvät osoitetiedot. 

torstai 23. kesäkuuta 2016

KAUNISTA JUHANNUSTA

Kaunista, ihanaa ja rakkaudentäyteistä juhannusta jokaiselle! Kesä on kauneimmillaan, pian puutarhassa voi melkein kuulla paukkeen kun pionit ja muut puhkeavat kukkaan. Tänä suvena aion nauttia puutarhastani mahdollisimman paljon, näin keskikesän hetkillä tuntuu että puutarhan sielu alkaa vihdoin näkyä, 12 vuoden työn tuloksena. Olen huomannut että nyt on tullut se aika, jolloin minun ei enää tarvitse yrittää niin paljon vaan saan enenevässä määrin keskittyä vain ohjailemaan luontoa. Tosin voin loppukesästä olla jo taas ihan toista mieltä! Nyt kuitenkin nautitaan tästä kauneudesta.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

HERB GARDEN JA SIIVOTTU KASVIHUONE

Viime kesänä muraamani tiililava kasvihuoneen seinustalla päätyi yrttitarhaksi. Oli mukava siirtää kasvimaalta monivuotiset yrtit omaan paikkaan ja tilaa jäi yksivuotisillekin kylvöille. Molemmissa reunoissa kasvaa ruohosipuli, keskellä mäkimeiramia ja venäläistä rakuunaa. Kasvamassa on myös vähän tilliä, persiljaa, rucolaa ja salaattia. Lähimarketista löytyi tuo hauska kyltti.
Kasvihuonekin oli jo siivousta vaille, verhot homeessa ja kaikki vähän sekaisin. Nyt ovat tekstiilit pyörineet pesukoneessa, varkaat nypitty ja kurkkukin sai kunnon tuen vanhasta köynnöskartiosta. Metallinen perhostaulu on ollut kaappien kätkössä ja nyt ripustin sen kasvihuoneeseen. Koko päivä kului puutarhassa eikä nukkumaan malttaisi vieläkään mennä. Viimeinen työviikko alkaa, vähän täytyy vielä pitää rytmistä kiinni, pian sitä voi käpsehtiä ulkona vaikka aamuun! 

PYYKKIJUTTU

 Viikonlopun projektina oli hermoja raastavan ja ruman alumiinisen pyörivän pyykkitelineen hävitys ja uuden rakentaminen. Mieshän tuon teki, minä olin taas aputyttönä. Jossain vaiheessa sadekin taukosi niin että ehdin valmiin telineen maalatakin. Nurkissa pyörinyt metallilankakori sekä amppeliteline saivat uudet virat pyykkipoikien säilytyksessä.
Sadetta on piisannut ja nyt tuuli jo kuivattelee puutarhaa ja pyykkejä. Tarkat emännät varmaan ihmettelevät huoletonta ripustustapaa, joten paljastan miehen toimineen ripustajanakin. Minä en valita, olen saanut koko aaamun möyriä yltä päältä multaisena märässä puutarhassa enkä ole laittanut tikkua ristiin sisätiloissa. Pyykit kuivuvat vähän vinksallaankin! Tämän kesän rakennusprojektit olivat kuulemma tässä. Puutarhavajasta uskallan alkaa vihjailla ehkä joskus joulun jälkeen ja uudet lavatkin tarvittaisiin kasvimaalle...

lauantai 18. kesäkuuta 2016

PUUTARHAN PRINSIIPIT

'Purple Sensation' ukkolaukat lukeutuvat suosikkeihini, tuntuu että ne sopivat vähän joka paikkaan. Muutenkin toisto on minun juttuni, tykkään lisätä varmoja ja itseäni viehättäviä kasveja ympäri puutarhaa. Viime vuonna istutin lisää pallohortensioita ja tänä vuonna lisäysvuorossa on ollut ihana pikkujasmike.
 Jokaisella taitaa olla puutarhassaan oma suuntautuneisuus tai johtoajatus. Toisia kiehtovat kauniit erikoisuudet, toiset panostavat hyötyviljelyyn, joillekin se juttu voi olla taas kierrätys ja puutarhan somistaminen hauskoilla esineillä. Minäkin olen kokeillut vähän kaikkea, mutta luulen löytäneeni oman tapani luoda ja hoitaa puutarhaa. Näkymät ja tunnelmat kiehtovat eniten, ehkä siksi luotettavat ja suhteellisen helposti alaa peittävät kasvit ovat mieleen. Yllä näkyvä rantaheinä on hyvä esimerkki tämmöisestä kasvista.
 Kyllä yksityiskohdillakin on merkitystä. Kauniit yksittäiset kukat kutsuvat pysähtymään ja luovat puutarhaan yllätyksiä. Ne ovat kuin ystäviä, joiden ilmaantumista odottaa joka vuosi yhtä innokkaasti ja toivoo niiden palaavan. Tarhakullero 'New Moon' on metsäpuutarhan jokavuotinen ilostuttaja.
 Kierrätys ja hauskat esineet ovat kyllä minunkin puutarhassa esillä, mutta nykyään harkitummin. Kuparinen vesipata on yksi rakkaimmista. Ympärillä yksi luotto- ja suosikkikasvini kotkansiipisaniainen sekä arovuokot, joita voisin myös lisäillä sinne tänne.
Se että kaikki tuntevat olonsa puutarhassani kotoisaksi ja tervetulleeksi, on myös tärkeää. Haittaeläimistä ei juurikaan ole ollut harmia, siksi uskallan sanoa näin. Siilejä on näkynyt vuosien saatossa vaihtelevasti, tänä kesänä olemme saaneet taas pitää heitä vieraana. Tulen onnelliseksi kun eläimet vaikuttavat arvostavan puutarhamme olosuhteita ja tokihan täällä tarjotaan vähän runsaampiakin kattauksia silloin tällöin. 
Hassua muuten, minulla ei ollut näille muutama päivä sitten napatuille kuville mitään johtoajatusta kun tätä aloin kirjoittaa, mutta näyttää siltä että tässä tuli puutarhani prinsiipit lyhyesti kiteytettynä. Vihreät aivosoluni alkavat selvästi taas toimia!